Joulukuussa teimme pienen irtioton arjesta ja lähdimme Teneriffalta naapurisaarelle Fuerteventuralle. Saari on pinta-alaltaan toiseksi suurin Kanariansaarista Teneriffan jälkeen, mutta asukkaita on vain noin 100 000. Teneriffalla asukkaita on lähes kymmenkertainen määrä.
Lähdimme matkaan Santa Cruz de Tenerifen satamasta lautalla, jolla saavuimme suoraan Fuerteventuran pääkaupunkiin Puerto del Rosarioon.
Fuerteventurasta huomaa heti ensisilmäyksestä sen olevan täysi vastakohta Pohjois-Teneriffalle. Saari näyttää äärimmäisen kuivalta keskellä kesää. Metsiä ei ole ja muutakin kasvillisuutta erittäin vähän. Kauniit vihreät keitaat on luotu usein turistialueille tai varakkaiden omakotitalojen pihoihin.
Rantalomailijan paratiisi
Mitä tällä rauhallisella saarella sitten on? Kun kysyy sitä joltakulta, saa takuulla ainakin yhden vastauksen: rantoja, paljon rantoja. Se on kyllä yksi totuus ehdottomasti. Saari on auringonpalvojien paratiisi. Atlantti kimaltelee vihreän ja turkoosin eri sävyissä. Valkoista ja pehmeää hiekkarantaa on noin 150 kilometriä.
Voisi kuvitella, että jokaiselle riittää rannalla omaa tilaa. Jos joskus olet suunnitellut viettää rantalomaa, niin yksi parhaista kohteista siihen on ehdottomasti Fuerteventura, jopa vuoden kylmimpään ja pimeimpään aikaan.
Kanariansaarten parhaimmat dyynit
Saarella voi kyllä tehdä paljon muutakin kuin haaveillen katsella pumpulipilvien riehakasta leikkiä korkealla yläilmoissa. Voi vaikkapa suunnata Parque Natural de las Dunas de Corralejo -luonnonpuistoon. Se on Fuerteventuran yksi geologisesti arvokkaimmista paikoista, ja siellä sijaitsevat Kanariansaarten parhaat dyynit.
Luonnonpuisto sijaitsee saaren koillisosassa, ja se on 2,5 kilometriä leveä sekä 10,5 kilometriä pitkä. Paikka käsittää lähes 3000 hehtaaria dyynejä, rantoja ja tuliperäistä maastoa. Siellä voisi hyvin kuvitella olevansa pikku-Saharassa. Alueella on kaksi toisistaan erottuvaa mutta silti keskenään sopusoinnussa olevaa puolta.
Pohjoisessa Corralejon suuren lomakohteen vieressä on Kanariansaarten suurin dyyni – valtaisa alue valkoista hiekkaa Atlantin rannalla. Etelässä on puolestaan vaikuttavan karu punaisen ja okran sävyinen tulivuorimaisema.
Rantailua ja vaeltamista
Luonnonpuiston halki kulkee FV-1-tie, joka yhdistää saaren pääkaupungin Puerto del Rosarion Corralejon kaupunkiin. Auto on kuitenkin pysäköitävä ja puistoon on tutustuttava kävellen. Pysäköintipaikkoja on hyvin tarjolla.
Puerto del Rosarion ja Corralejon välinen etäisyys on noin 30 kilometriä. Kaupunkien välillä kulkee linja-auto, jolla matka kestää noin 45 minuuttia. Toinen vaihtoehto on liikkua taksilla tai omalla autolla.
Luonnonpuiston dyyneillä on helppo liikkua, sillä polut ovat selkeästi merkittyjä, eivätkä upota. Jos haluaa nauttia Corralejon upeista rannoista, kannattaa ottaa mukaan pyyhe, uimapuku, juomavettä ja aurinkovoidetta.
Jos haluaa tutustua luonnonpuiston eteläosan tulivuorimaisemiin, voi ottaa mukaan vaelluskengät ja kiivetä 300 metriä ylös Montaña Rojalle eli Punaiselle vuorelle. Vaelluksen aikana pystyy ottamaan kuvia Lanzaroten ja La Graciosan naapurisaarista.
Erityisesti dyynit tekivät niin suuren vaikutuksen, että tunnelmaa on vaikea vangita sanoiksi. Mutta kerron kuitenkin, miten sen itse koin:
Aurinko armas, kippuravarvas, katseli tarkkaavaisesti jokaista polunkuluttajaa, leveästi hymyilen. Jokainen, joka arvosti ihmeellistä luontoa, sai siltä kauniin lämpimän, mutta kuitenkin pistävän hymyn. Taivas oli kuin pehmeää sametinsinistä kangasta, joka oli pingotettu jokaisen matkailijan ihailtavaksi.
Pilvenhattaratkin pitivät lakisääteisen siestan näin keskipäivällä ja sen vuoksi vetäytyivät näkymättömiin ihmisten katseilta. Luonto on ihmeellinen opettaja niille, jotka pysähtyvät kiireiltään kuuntelemaan sitä tarkkaavaisesti herkällä korvalla. Aurinko ja pilvet kertoilivat vuoron perään siestan ja varjon tärkeydestä keskipäivällä. Minä kävelin kuitenkin määrätietoisesti polkua pitkin eteenpäin kengät täynnä ohkaista, pehmeää, lähes valkoista hiekkaa. Olin siitäkin kiitollinen, että varpaita ei palellut, lisäksi sain aivan ilmaisen jalkahieronnan.
Katselin arvostaen kaukaisuutta ja mietin, miten arvokasta hetkeä juuri saan kokea. Edessäni, ehkä noin 50 metrin päässä, oli joku pudottanut hiekkaan aarteen, sädehtiviä jalokivihippuja, jotka kimalsivat häikäisevästi, vaikka aurinkolaseja käytänkin. En hennonut mennä lähemmäksi, pelkäsin että ikimuistoinen näkymä häviää tai hauras tunnelma katoaa. Katselin sitä melkein hengitystäni pidätellen. Toivoin tämän hetken piirtyvän muistojen karttaan aikojen hämärään asti. Tämäkin hetki on yksi kaunis muisto elämän helminauhassa.
Suuntana Isla de Lobos
Parque Natural de las Dunas de Corralejo -luonnonpuistoon tutustumisen jälkeen suuntasimme kulkumme Corralejon kaupunkiin ja siellä satamaan. Matkalla näkyi myös aloe vera -peltoa.
Fuerteventuralla harva kasvi menestyy niin hyvin kuin aloe vera. Kasvi on sopeutunut paahteeseen ja kuivuuteen. Nykyään aloe verasta on jalostettu monenlaisia tuotteita turistien ja paikallisten käyttöön.
Corralejon satamassa katselimme retkemme kohteena olevan saaren silhuettia. Halusimme kerätä kaikki rohkeuden rippeet ja suunnata kulkumme pieneen alukseen, joka vie meidät susien syötäväksi tuolle Isla de Lobos -nimiselle saarelle. Saari on näköetäisyydellä Fuerteventurasta, noin 4 kilometrin päässä.
Lue lisää Kanariansaarista:
Gran Canarian Arucas on rommistaan kuuluisa kaupunki saaren pohjoisrannikolla
Värikäs ja vetovoimainen Las Palmas kiehtoo yhä
Vuoristomaisemia ja vahvoja kulttuuriperinteitä pyhiinvaeltajien Terorissa
Vuoriston mäntymetsät – kauneinta Gran Canariaa
Las Teresitas -ranta ja merivesialtaat ovat Teneriffan Santa Cruzin helmiä
Arguineguín – elämää tyynien vesien äärellä
Maspalomas – ainutlaatuinen dyynimaisema Gran Canarian etelärannikolla
Taganana on aito espanjalainen kylä Teneriffalla
Teksti Orvokki Kosunen ja Espanja.Com
Pääkuva brandcentre Islas Canarias
orvokki@espanja.com
toimitus@espanja.com
Orvokki Kosunen on puutarhuri, jonka intohimona on tuoda kirjoittamalla ilon pieni pilleri tähän hetkeen.
Hän on asunut Espanjassa noin 10 vuotta ja Teneriffalle hän muutti vuonna 2016.
Orvokki haluaa tuoda Teneriffasta esille luonnonkauneuden, haavoittuvuuden ja sen voiman.
Hän kirjoittaa enimmäkseen Teneriffan kasveista ja luonnosta sekä välillä myös muista Kanariansaarista.
Orvokille voi lähettää juttuvinkkejä, toiveita ja palautetta osoitteeseen orvokki@espanja.com.
