Sain Espanjan vuosina korvaamattoman hienoja ihmissuhteita, joiden kautta pääsin kurkistamaan uusiin kulttuureihin.
Kirjailija Juha Vuorinen asui seitsemän vuotta Espanjan Aurinkorannikolla vuosien 2015 ja 2024 välisenä aikana. Maailma mullistui muutamaan kertaan tuona aikana, mutta neljän lapsen isä Juha Vuorinen eli perheensä kanssa elämänsä onnellisinta aikaa. Tapasimme Vuorisen syyskuussa Tuusulan Lottamuseon kahvilassa.
Juha Vuorinen (s.1967) on
yksi suosituimpia
suomalaisia nykykirjailijoita,
ja hänet tunnetaan erityisesti
kirjasarjastaan Juoppohullun päiväkirjat.
Vuorinen on toiminut myös radio- ja tv-toimittajana sekä kustantajana.
Miksi juuri Espanjaan?
–Oli pitkälti sattumaa, että päädyimme juuri Espanjaan, kertoo Juha Vuorinen.
–Ennen Espanjaan muuttoa perheemme asui pari vuotta Maltalla. Mittari tuli täyteen Maltaa, mutta halusimme jatkaa ulkomailla asumista.
Vuorisen kouluikäiset lapset kävivät Maltalla englanninkielistä koulua. Opiskelua englannin kielellä haluttiin jatkaa Maltalta lähdön jälkeenkin. Tuttava antoi vinkin Etelä-Espanjan hyvistä kansainvälisistä kouluista, ja erilaisia vaihtoehtoja punnittuaan perhe päätyi muuttamaan San Pedro de Alcántaraan.
Ensimmäistä kouluvalintaa Juha Vuorinen kuvailee järkyttäväksi. Ensimmäisten kahden kuukauden jälkeen kukaan lapsista ei ollut saanut yhtäkään koulukirjaa, ja opetuksen taso oli osoittautunut todella heikoksi. Seuraava vaihtoehto oli onnistuneempi, mutta vasta kolmas koulu, joka sijaitsi Cádizin maakunnassa, Sotograndessa osoittautui täysin sopivaksi perheen tarpeisiin.
Pelkojen kohtaamista ja ihmisenä kasvua
–Olen itse rikkinäisestä perheestä, ja vasta aikuisena olen pystynyt ymmärtämään minkälaista normaali perhe-elämä ilman rikkinäisyyden tuomia kummallisia lieveilmiöitä voi olla. Lapsuuden kokemukseni elämästä rakentui erilaisten pelkojen ympärille.
–Koska ulkomailla asuessa ei ollut tuttuja ja turvallisia asioita, joiden varaan nojata, jouduin kohtaamaan ja käsittelemään pelkojani. Selvisimme haasteista kaiken uuden keskellä, ja onnistuin murtamaan pelkojani pala palalta.
–Pesukoneen korjaaja odotettiin kaksi vuotta, ja samalla opin suhtautumaan asioihin rennommin. Sain huomata, miten elämä kantaa, kertoo Vuorinen.
–Tätä viestiä haluan myös viedä eteenpäin. Jos tulee joku asia, jonka haluaisit tehdä, niin ota konditionaali pois ja tee se, hän jatkaa.
Onnellista perhe-elämää
–Kun perheemme muutti ulkomaille, aloimme hitsautua yhteen entistä tiiviimmin. Olimme kaikki ikään kuin maahanmuuttajia, ja yhdessä yritimme räpeltää eteenpäin, kertoo Juha Vuorinen. Tämä yhdisti meitä voimakkaasti.
Vuorinen kokee Espanjassa vietetyn ajanjakson elämänsä onnellisimmaksi. Onni ei kuitenkaan tullut auringosta, vaan perheen yhteydestä ja yhdessäolosta.
–Perheen sisäiseen kunnioitukseen kannattaa satsata, sanoo Juha Vuorinen.
Espanjassa mukana olivat kolme nuorinta lasta, joista kaikki olivat hyvin urheilullisia. Juha Vuorinen kuljetti lapsiaan erilaisiin urheiluharrastuksiin ja sai samalla viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Hän muistelee yhdessä vietettyä aikaa lämmöllä. Pojat pelasivat jalkapalloa, koripalloa ja tennistä, sekä kävivät kuntosalilla. Tiettyinä viikonpäivinä isä-Vuorinen toimi autonkuljettajana koko päivän.
Kielet ja kansainvälisyys rikastuttivat
–Vieraat kielet ovat aina olleet vaikeita minulle. Aika Aurinkorannikon kansainvälisessä ympäristössä antoi mahdollisuuden kehittää englannin kielen taitoani. Samaan aikaan tein työtäni suomenkielisenä kirjailijana. Lopulta englanti alkoi lyödä läpi niinkin hyvin, että se alkoi vaikuttaa teksteihini, ja siihen oli pakko ottaa etäisyyttä, kertoo Vuorinen.
Vuorisen perhe ei hakeutunut Aurinkorannikon suomalaisyhteisön turviin, vaan he halusivat tutustua eri puolilta maailmaa tuleviin ihmisiin.
–Sain Espanjan vuosina korvaamattoman hienoja ihmissuhteita, joiden kautta pääsin kurkistamaan uusiin kulttuureihin.
Uusi perheenjäsen Hilma
Viimeisten kahden Espanjan vuoden aikana Vuorisen perheeseen kuului kultainennoutaja Hilma. Hilma sai ulkona liikkuessa paljon huomiota, ja Juha Vuorinen sitä kautta entistä enemmän uusia tuttavuuksia. Paikallinen luontokin tuli ulkona liikkumisen myötä tutummaksi. Rantaravintoloihin oli mukava lähteä iltaisin, kun koiran sai ottaa mukaan.
Juha ja kultainennoutaja Hilma Torrequediarossa tammikuussa -23. Kuva Onni Vuorinen.
Gran Canarialla on hyvä olla ja kirjoittaa
Perhe ehti asua Espanjan vuosina San Pedro de Alcántarassa ja Cádizissa mutta kirjoitusrauhaa kaivatessaan Vuorinen matkusti Nerjaan tai Kanariansaarille.
Näistä jälkimmäisellä on erityinen paikka kirjailijan sydämessä.
–Kun kone laskeutui esimerkiksi Gran Canarialle, koin tulevani kotiin. Minut valtasi rauha, ja täysin mystinen hyvän olon tunne. Sitä samaa en ole koskaan kokenut muualla matkustaessani. Kanariansaarilla on hyvä kirjoittaa, pidän erityisesti Las Palmasin tunnelmasta.
Juoppohullun päiväkirjan ensimmäiset kaksi osaa ovat pelkkää hulinaa ja sekoilua. Kolmannen ja neljännen osan olen kirjoittanut pitkälti Gran Canarialla ja Teneriffalla.
–Siellä koin, että ”putki on auki johonkin”, ja sitä kautta löysin näihin kirjasarjan osiin herkkyyttä, joka on koskettanut syvästi etenkin suomalaisia miehiä.
Pandemia, Ukraina ja ilmastonmuutos
Vuodet Espanjassa tarjosivat Juha Vuoriselle erilaisen ja mielenkiintoisen näköalapaikan ajankohtaisiin ilmiöihin.
–Kevättalvella -20 perheemme oli tulossa pääsiäislomalle Suomeen. Italiasta tulleiden uutisten perusteella aavistelin jotain suurempaa olevan tulossa, ja aikaistin lentojamme. Pääsimme Suomeen juuri ennen kuin Espanjaan julistettiin poikkeustila, ja asiat muuttuivat monimutkaisiksi. Auto jäi lentokentän parkkihalliin, ja pääsiäisloma venyi lähes kahden vuoden mittaiseksi.
Suomeen tuleminen osoittautui tilanteessa hyväksi ratkaisuksi. Pandemian ajaksi Espanjan jääneiden ja siellä asuvien ystävien havainnot olivat järkyttävää kuultavaa ja nähtävää. Viranomaisten toiminta korona-aikana oli jotakin johon Suomessa ei ole totuttu.
–Ukrainan tilanne alkoi näkyä Aurinkorannikolla jo Krimin valtaamisen jälkeen vuonna 2015. Alueelle alkoi virrata asumaan varakkaampaa venäläistä väkeä. Kaikkien lapset eivät enää mahtuneet kalliisiin kouluihin, ja siitä syystä lapsia laitettiin muihinkin kouluihin, kuten siihen, jota meidän lapsemme kävivät. Itse kuljetin lapsia kouluun Volkkarilla, venäläiset Rolls Royceilla ja Bentleyllä. Ukrainan sodan puhjettua talvella -22 venäläisissä kilvissä olevat autot vaihtuivat Ukrainan rekisterikilpiin, tämä oli todella kuvottavaa katsottavaa, kertoo Juha Vuorinen.
–Pandemian ja Ukrainan sodan alle on jäänyt oikeasti iso kysymys, ilmastonmuutos. Kuivuuden ja kuumuuden lisääntyminen Etelä-Euroopassa on todellisuutta. Kuitenkin esimerkiksi Etelä-Espanjan suunnattoman suuret kasvihuonealueet kuluttavat jatkuvasti valtavia määriä vettä. Monet paikalliset ystäväni ovat erittäin huolestuneita ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kertoo Vuorinen.
Elämä Espanjan jälkeen
Elämä Espanjassa on Vuorisen perheelle taaksejäänyttä elämää.
–Aikansa kutakin. Elämä Espanjassa jää mieleeni onnellisena muistona, mutta vanhaa suolaa en jää nuolemaan sanoo Juha Vuorinen. Tällä hetkellä perheen nuoriso opiskelee Hollannissa, ja kirjailija itse on asettumassa asumaan vaimonsa kanssa Belgiaan ainakin kahdeksi kuukaudeksi.
Pääkuva ja teksti Anne-Mari Lu
toimitus@espanja.com