Tarinoita elämästä Espanjassa

28.4.2026

MM-painija Terho Kettunen palaa aina Teneriffalle puolisonsa kanssa

Kahdeksan maailmanmestaruutta kuulostaa uskomattomalta. Terho Kettuselle tärkeintä on silti puoliso, perhe ja yhteinen elämä. Heidän tarinaansa kuuluu myös paikka, johon he palaavat – Teneriffa.

Kun Terho Kettusen (58) selkä petti keväällä 1988, tulevaisuus painijana näytti olevan ohi. Lääkäreiden viesti oli tyly: ura ei voisi jatkua. Se oli kova paikka nuorelle miehelle, jolle paini oli ollut enemmän kuin harrastus. Tilanne pakotti pysähtymään ja pohtimaan suuntaa.

Samana vuonna elämään tuli myös tuleva puoliso, Maarit “Mipa” Kettunen. He tiesivät toisensa jo nuoruudesta, mutta rakkaus leimahti vasta aikuisiällä. Heitä yhdistivät alusta asti usko ja urheilu. Myöhemmin mukaan tulivat perhe ja Teneriffa, jonne he palaavat yhä uudelleen.

– Muistan vielä ne treffit siellä Pajulahden urheiluopistossa. Ne olivat lounaan jälkeen kahvilassa, Terho muistelee.

– Kun tutustuimme, Terhon selkä oli mennyt pahasti. Hän joutui lopettamaan painin, vaikka se oli hänelle tärkeä ja tavoitteellinen laji, Mipa kertoo.

He tapasivat Pajulahden urheiluopistolla Lahdessa. Terho oli siellä painileirillä ja Mipa työskenteli ohjaajana.

Mipa ja Terho ovat kotoisin Vantaalta, jossa he asuvat edelleen. Molemmat työskentelevät kirkon nuorisotyönohjaajina. Arkea rytmittävät lasten ja nuorten kerhot ja isoskoulutukset. Kesät menevät pitkälti rippileirien parissa. Joulun aikaan he suuntaavat toiselle kesälomalleen – Teneriffalle.

Mipa ja Terho nuorempina. Kuva Mipan ja Terhon kotialbumi.

Kun kotona riehuttiin, isä vei painiin

Terho kasvoi kahden veljen kanssa. Ikäeroa oli vähän, ja energiaa riitti. Koulun jälkeen meno yltyi usein vauhdikkaaksi.

– Välillä meni ikkuna rikki ja viikoittain tapahtui jotain ihmeellistä. Sitten isä vei meidät painiharjoituksiin, Terho muistelee.

Tikkurilaan oli perustettu painiseura, ja kolme veljestä löysivät tiensä matolle. Painista tuli tapa purkaa energiaa, ja nopeasti myös tavoitteellinen harrastus. Isä kuljetti poikia harjoituksiin useita kertoja viikossa.

Liikunta kuului arkeen muutenkin. Taustalla oli useita lajeja, ja erityisesti ketteryys auttoi menestymään painissa. Terho oli 12-vuotias aloittaessaan lajin.

Kaikki muuttui keväällä 1988. Hän oli silloin 20-vuotias.

Kyse ei ollut pelkästä rasitusvammasta. Diagnoosi oli nikamakaaren murtuma kahden alimman lannenikaman välillä. Selkä ei enää kestänyt kovaa rasitusta.

– Minulle sanottiin, etten pysty enää jatkamaan painia, Terho muistelee.

Mipa näki sen, mitä Terho ei itse nähnyt

Loukkaantumisen jälkeen paini jäi vuosiksi. Tilalle tuli työ nuorten parissa ja perhe-elämä. Arki asettui uomiinsa.

Silti laji kulki mukana.

Terho alkoi valmentaa nuoria. Silloin puoliso huomasi jotain olennaista.

– Näin, että hän on tosi hyvä painissa ja mietin, miksei hän jatkaisi, Mipa kertoo.

Ajatus ei saanut heti vastakaikua.

– Älä yllytä hullua, Terho vastasi. Hän tiesi, että jos palaisi, se tarkoittaisi täysillä sitoutumista.

Silti ajatus jäi kytemään.

Vähitellen se muuttui päätökseksi. Vaimon tuki teki paluun mahdolliseksi.

– Tein comebackin vuonna 1996. Kahden vuoden armottoman rääkin jälkeen voitin Suomen mestaruuden ja pääsin EM-kisoihin edustamaan Suomea.

Mipa oli mukana alusta asti. Hän kannusti – ja innostui lajista itsekin.

– Ajattelin, että mikä tämä laji on, jossa lapset ovat niin ketteriä, vahvoja ja nopeita. Kehonhallinta on aivan huippua, hän kertoo.

– Innostuin painista itsekin, kun tajusin, miten hieno laji se on.

Hän kävi kuntopainissa ja oppi ymmärtämään lajin vaativuuden. Samalla hän piti arjen kasassa, kun harjoitukset ja kilpailut veivät aikaa.

Pariskunnan kolme lasta kasvoivat painin parissa, ja kaikki lähtivät mukaan lajiin.

– Mipan tuki on ollut ihan järjettömän iso. Ei kukaan nainen voi olla noin innostunut lajista kuin hän, Terho sanoo.

Mipa treenaa sekä arjessa että lomalla. Kuva Mipan ja Terhon kotialbumi

Paluu toi tuloksia – ja kahdeksan ikämiesten maailmanmestaruutta

Paluu ei jäänyt yhteen kilpailuun.

Kun Terho palasi matolle, kyse ei ollut kokeilusta. Hän tiesi, että jos johonkin ryhtyy, sen tekee kunnolla.

– Jos tähän lähtee, se pitää tehdä tosissaan, Terho sanoo.

Hän alkoi kilpailla veteraanisarjoissa kreikkalais-roomalaisessa painissa. Harjoittelu jatkui määrätietoisena, ja tulokset alkoivat näkyä.

Yksi voitto johti toiseen.

Vuosien mittaan hän nousi yhä uudelleen maailmanmestaruuteen. Tällä hetkellä hänellä on kahdeksan MM-kultamitalia, jotka hän on voittanut vuosina 2002–2024.

Teneriffasta tuli paikka, jonne he palaavat yhä uudelleen

Teneriffa tuli heidän elämäänsä ystäväpariskunnan kautta.

Ensin he matkustivat Gran Canarialle vuonna 2018. Seuraavana vuonna he päätyivät Teneriffalle, ja siitä alkoi perinne, joka jatkuu yhä.

– Tämä on meille kesä keskellä talvea, Terho sanoo.

– Se on meille luottokohde. Ilma on miellyttävä, eikä ole koko ajan hikinen olo, Mipa kertoo.

Saarella yhdistyvät turvallisuus, ilmasto ja arjen helppous. Yöt ovat viileitä, ja uni tulee paremmin.

– Espanjan kieli on mielestäni kaunis, sitä on kiva kuunnella. Täällä ihmiset halaavat, ovat kohteliaita ja katsovat silmiin. Ilmapiiri on mukava turistille, Terho kuvailee.

Erityisesti Etelä-Teneriffa vetää puoleensa. Aurinkoa ja tekemistä riittää. Mipa ja Terho ovat majoittuneet eri puolille saarta, mutta suunta on pysynyt samana. He ovat vierailleet muun muassa San Eugeniossa, Adejessa, Costa del Silenciossa sekä Playa de las Américasissa, jonne tämä matka suuntautui.

– Pohjoinen on vielä näkemättä. Ehkä jonain päivänä, Mipa heittää.

Liikunta ja tanssi kuuluvat myös lomaan

Saarella päivät täyttyvät liikunnasta, tanssista ja kohtaamisista. Lomallakin pariskunta treenaa lähes päivittäin.

– Rantamaisemissa on mukava juosta silloin, kun kaduilla ei ole enää niin paljon porukkaa, Terho sanoo.

Matkalaukussa kulkevat mukana hyppynarut ja kuminauhat.

– Kun on vähän kekseliäisyyttä, niin treenipaikkoja kyllä löytyy, Terho kertoo.

– Kukaan ei jaksa vain maata, eikä se ole terveellistäkään.

Tanssilattialla ihmiset kohtaavat helposti, eikä taustalla ole väliä.

Mipa katsoo saarta omasta näkökulmastaan.

– Täällä on kaiken näköisiä ja kokoisia ihmisiä, ja voi olla juuri sellainen kuin haluaa.

Vaikka lomassa on keveyttä, he pohtivat yhdessä myös turismin vaikutuksia.

– Kyllä sitä välillä miettii, että kuinka paljon paikalliset jäävät tämän kaiken jalkoihin, Mipa sanoo.

– Turismia toki tarvitaan, mutta jääkö siitä paikallisille riittävästi, Terho pohtii.

Uudet tavoitteet pitävät liikkeessä

Viime syksyn MM-kisoissa Terho koki pitkästä aikaa tappion georgialaiselle vastustajalle. Se pysäytti.

Ajatus lopettamisesta kävi mielessä. Vastustaja oli yksinkertaisesti parempi.

– Ajattelin ensin, etten enää lähde. Mutta sitten tuli päinvastainen ajatus: lähden sittenkin vielä haastamaan.

Edessä siintävät kilpailut Jordaniassa ja Mongoliassa. Ikä tuntuu jo kolotuksina kehossa, mutta se ei hidasta tahtia.

– Kun on tavoite, vanheneminen hidastuu, Terho toteaa.

Vierellä on edelleen sama ihminen, joka näki mahdollisuuden silloin, kun kaikki näytti olevan ohi.

– Nauttikaa lomasta ja elämästä, ja pitäkää huolta toisistanne, Mipa sanoo.

Matka jatkuu.

Terho ja Mipa Teneriffalla, yhdessä eteenpäin. Kuva Asta Jansson.

Pääkuva ja Teksti Asta Jansson
asta@espanja.com
toimitus@espanja.com

Asta Jansson

Toimittaja

asta@espanja.com

Olen pohjoiskarjalainen kirjoittajasielu, jonka näppäimistö sauhuaa Espanjan auringon alta, kauniilta Teneriffan saarelta.

Olen kirjoittanut lapsesta asti, ja polku vei lopulta maailmalle. Sydäntäni lähellä ovat Espanjaan liittyvät tavallisten ihmisten tarinat sekä matkailuaiheiset jutut. Erityisesti haastattelujen tekeminen on minulle luontevaa ja mieluisaa.

Tutustun innokkaasti uusiin matkakohteisiin niin Teneriffalla kuin muuallakin Espanjassa. Matkailu ja gastronomia ovat minulle tärkeitä teemoja, olenhan koulutukseltani matkailualan restonomi. Lisäksi on ihanaa osata espanjan kieltä. Espanjasta on tullut minulle kuin toinen kotimaa. Suomeen matkustan kuitenkin joka vuosi.

Mottoni on: Kun sydän ja mieli yhdistyvät, kaikki virtaa.

Otan mielelläni vastaan juttuvinkkejä, toiveita ja palautetta: asta@espanja.com