Espanjan pitkään kuumaan kesään kuuluu auringosta, merestä ja upeista rannoista nauttiminen. Rannat ovat yleensä hyvin hoidettuja ja verraten turvallisia. Useimmiten rannoilla liehuu vihreä lippu merkkinä siitä, että kaikki on hyvin ja uiminen sallittua. Ajoittain lipun väri kuitenkin vaihtuu. Vaikka lippujen värien merkitykset ovatkin useimmille meistä tuttuja, on hyvä tuntea ilmiöt niiden taustalla.
Punainen on vaaran merkki
Punaisen lipun ollessa tangossa veteen meneminen on ehdottomasti kielletty. Useimmiten kiellon syitä ovat voimakas aallokko tai virtaukset, joskus myös vedessä havaittu vaarallinen eläin. Aallokko näkyy ja kuuluu, mutta virtaukset voivat olla vaikeasti havaittavissa, eikä niiden vaaroja aina tiedosteta tai oteta riittävän vakavasti.

Kanariansaarilla on uutisoitu huolestuttavasta ilmiöstä koskien hukkumiskuolemia ja veteen liittyviä onnettomuuksia. Yhä useampi tapaus johtuu punaisella lipulla ilmoitetun uintikiellon rikkomisesta tai välinpitämättömyydestä vaarallisia olosuhteita kohtaan, kirjoitti Canarian Weekly maaliskuussa. Tieto perustuu pelastusviranomaisten tilastoihin.
Monen lomailijan mielessä pahin uimista koskeva pelko liittyy haihin tai meduusoihin. Todellisuudessa suurin veteen liittyvä vaara Espanjan rannoilla on paluuvirtaukset, joita kutsutaan englanniksi nimellä rip current (espanjaksi corriente resaca). Paluuvirtauksien tunnistaminen ja tietoisuus oikeasta toimintatavasta virtaukseen jouduttaessa voi pelastaa ihmishenkiä.

Paluuvirtaukset
Paluuvirtaus syntyy, kun tuuli ja aallot työntävät vettä kohti maata, ja vedenpinta rannalla nousee hiukan. Aaltojen rantaan tuoma vesi pyrkii palaamaan takaisin merelle päin. Joskus merenpohjaan pääsee muodostumaan ympäristöään matalampi kohta, ja juuri tällainen pohjan muoto mahdollistaa voimakkaan virtauksen syntymisen.
Paluuvirtaus on mahdollista tunnistaa tarkkailemalla rantaa. Aaltoilevassa rannassa näkyvä tyyni, kapea alue, jonka väri poikkeaa ympäristöstä, viittaa paluuvirtaukseen. Samoin vaarasta voi viestiä veden pinnalla kelluva aines, kuten hiekka, vaahto tai kasvinosat, joka liikkuu merelle päin.
Paluuvirtaus voi kuitenkin näyttäytyä monilla eri tavoilla, eikä sen tunnistaminen ole aina helppoa. Paras tapa välttää paluuvirtaukset onkin uida vain valvotuilla rannoilla.

Miten pelastautua?
Mikäli virtaukseen kuitenkin joutuu, on mahdollista pelastautua, jos tietää miten toimia. On luonnollista, että rajun virtauksen viedessä kohti avomerta iskee paniikki. Paniikissa ihminen yrittää usein taistella paluuvirtausta vastaan uimalla takaisin kohti rantaa.

Paras tapa pelastautua on pyrkiä sivuun virtauksesta ja uida rannan suuntaisesti niin, että pääsee rantaan päin vievään aallokkoon. Toinen tapa voi olla kelluminen ja avun huutaminen.
Paluuvirtaukset eivät paina ihmistä veden alle, vaan usein juuri hätääntyminen ja siitä johtuva voimien loppuminen johtavat surulliseen lopputulokseen. Paluuvirtauksia voi esiintyä myös matalassa rantavedessä ja hyvällä säällä.
Kovan aallokon vaarat
Keltainen lippu on kehotus erityiseen varovaisuuteen. Usein syynä on voimakas aallokko. Silloin etenkin niiden, joiden uimataito on heikko, on parasta pysyä poissa vedestä, vaikka uinti ei olekaan kiellettyä. Kovassa aallokossa uiminen on vaikeaa. Raju aalto voi kaataa kumoon tai temmata mukaansa ja heittää rantaan ei-toivotulla voimalla ja vauhdilla.

Loistomeduusat
Valkoinen lippu, jossa on meduusan kuva, varoittaa meressä havaituista pistävästä eläimestä. Lilan värinen lippu taas viittaa meduusoiden lisäksi haihin tai muihin mahdollisesti vaaraa aiheuttaviin mereneläviin.
Haihavaintoja tehdään Espanjan rannikoilla vain satunnaisesti, ja niiden aiheuttamat vaaratilanteet ovat harvinaisia. Sen sijaan loistomeduusa (lat. pelagia noctiluca, engl. mauve stinger) on etenkin Välimeren rannoilla yhä tutumpi näky. Lajin määrällisen lisääntymisen arvellaan johtuvan muun muassa vesien lämpenemisestä.

Loistomeduusa on väriltään läpikuultavan lila. Sen uimakellon läpimitta vaihtelee 3–12 cm välillä. Uimakellosta lähtevät pyyntilonkerot voivat olla jopa metrien mittaisia. Loistomeduusa liikkuu aaltojen mukana, ja ajautuessaan kosketuksiin ihmisen kanssa se reagoi pistämällä.
Brittiläinen Marine Conservative Society -sivusto sijoittaa loistomeduusan piston kivuliaisuutta mittaavan asteikon puoliväliin.

Ensiapu meduusan pistoon
Mikäli loistomeduusa pääsee pistämään, voi pistokohtaa huuhdella ensin merivedellä. Makeaa vettä ei pidä käyttää. Pistokohtaan jääneet poltinkarvat poistetaan varovasti pinseteillä. Jos mahdollista, pistokohta upotetaan lämpimään veteen kivun lievittämiseksi. Särkylääkkeet auttavat kipuun ja kortisonivoide sekä antihistamiini kutinaan.
Useimmiten tilanteesta selvitään kotikonstein, eikä lääkärissä käynti ole tarpeen. Joskus harvoin loistomeduusan pisto voi aiheuttaa allergisen reaktion, ja silloin on syytä hakeutua nopeasti hoitoon.

Huomattavasti harvinaisempi, mutta vaarallisempi rantojen vieras on meduusojen kaltainen polyyppieläin, portugalinsotalaiva (physalia physalis) jonka ohuet, jopa kymmeniä metrejä pitkät pyyntilonkerot aiheuttavat ihoa koskettaessaan vakavia vammoja.
Portugalinsotalaivan voi havaita sen veden pinnalla näkyvän, usein kirkkaansinisen, kaasutäytteisen kellukkeen perusteella. Pitkien, veden alla olevien lonkeroiden vuoksi eläintä ei pidä lähestyä. Pisto luokitellaan erittäin kivuliaaksi.
Perinteinen meduusanpistojen hoitotapa, eli etikan laittaminen pistoskohtaan, ei sovi silloin, kun kyseessä on portugalinsotalaiva. Etikka voi vapauttaa ihoon jääneistä poltinkarvoista lisää myrkkyä. Merivedellä huuhtelu, poltinkarvojen poistaminen, kuumahoito ja tarvittava lääkitys ovat oikea ensiapu.
Mikäli kipu ei helpotu tai kivun ja ihovaurioiden lisäksi ilmenee hengenahdistusta, voimakasta turvotusta pistoalueella, tajunnantason menetystä tai muita yleisoireita, on syytä soittaa hätänumeroon. Samoin silloin, jos pistoalue on laaja. Valvotuilla uimarannoilla voi hätätilanteessa kääntyä hengenpelastajan puoleen.
Miten suojautua?
Meduusanpistoilta voi suojautua tarkkailemalla lipputangon lisäksi rantavettä. Usein loistomeduusoita ei joko ole ollenkaan tai sitten niitä on paljon. Tämä johtuu siitä, että ne kulkevat yleensä isoina parvina tuulen mukana. Puhelimeen voi ladata sovelluksen, esimerkiksi MedusAppin, joka välittää tietoa esiintymistä.
Meduusojen pistoilta voi yrittää suojautua myös käyttämällä reilusti aurinkovoidetta. Voide muodostaa iholle kalvon, joka saattaa auttaa torjumaan pistoja. Joihinkin aurinkovoiteisiin on lisätty tiettyjä aineita tätä tarkoitusta varten.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 21.4.2024.
Lue lisää:
Top 10 rantaa Costa del Solilla
Fuengirolan merellinen rantapaseo Carvajalista Sohailin linnalle
”Elämää ei voi korvata”: Costa del Solin hengenpelastajat tavoittelevat uhritonta kesää
Aktiivilomailija nauttii Gran Canarian rannoista kävellen
Espanjan parhaat rannat surffaukseen, sukeltamiseen ja snorklaamiseen
Teksti ja kuvat Anne-Mari Lu
anne-mari@espanja.com
toimitus@espanja.com