Klaus Riste muutti Espanjaan vajaa vuosi sitten ja etelään mies aikoo myös jäädä. Andalusian tarjoamat puitteet moottoripyöräharrastukselle ovat yksi suuri syy viihtymiseen Aurinkorannikolla.
”Muistan, kun prätkä oli just tuotu pakettiautolla Suomesta ja sovittiin kaverin kanssa, että lähdetään ajeleen”, Espanjassa pian vuoden verran viihtynyt Klaus Riste palaa ajassa taaksepäin. ”Hän vei minut sisämaahan, Ardalesiin ja El Chorron tekojärville. Ajelin 50 metriä kaverin perässä ja ihan kirjaimellisesti huusin, että ’V***u, tää on siistii!’ Tajusin eläväni omaa unelmaani.”
”Muistan elävästi paikan, missä pysähdyimme. Oikealla kohosi jyrkkä vuorenrinne ja toiselle puolen jäi El Chorro. Järvi siinti sinisenä alhaalla ja taivaalla liiteli useita kotkia.”
”Koskaan ei tiedä, mitä mutkan takana odottaa.”
Näyttävän Harley Davidsonin omistaja muistuttaa, ettei Andalusiassa tarvitse lähteä kauas löytääkseen itsensä upeiden maisemien ja reittien keskeltä. ”Maisemat ovat monimuotoiset; karut vuoret voivat yhtäkkiä muuttua vihreiksi kumpareiksi tai oliivipuiden peittämiksi rinteiksi. Koskaan ei tiedä, mitä mutkan takana odottaa – mäkiset ja kiemurtelevat tiet ovat motoristin unelma. Täällä näkee kirkkaalla ilmalla jopa satojen kilometrien päähän, Afrikkaan ja Sierra Nevadan lumihuipuillekin.”
Määränpäänä kruisailu
Klausin ehtona haastattelulle oli se, että toimittajan pitää hypätä kyytiin ja kokea itse, mikä moottoripyöräilyssä Andalusiassa viehättää. Ja olihan se huikeaa! Kauniita maisemia ja ’salaisia’ pikku teitä, joilla liikenne on erittäin rauhallista.
”Moottoripyörällä ajellaan usein eri reittejä kuin autoilla”, Klaus huomauttaa. ”Navigaattoriin kun vaihtaa moottoripyörävalinnan, se poistaa yleensä moottoritiet, tietullit ja suorat reitit kokonaan.”
”Tu moto está chula.”
Prätkän selkään hypätessämme suunnitelmissa oli ajella aiemmin mainitun Ardalesin seutuville, ja välillä matkalla mietittiin Mondan linnaakin. Päädyimme kuitenkin herättämään mummot siestaltaan Alozainan pienen kylän läpi Harley Davidsonin kanssa jytistellen ja pysähdyspaikaksi valikoitui Zaleassa tien poskeen yhtäkkiä ilmestynyt ”hevosenkenkäbaari”.
”Tänne pitää tulla uudestaan”, Klaus ihastui sattumalta löytyneeseen, pieneen Bar La Herraduraan.
”Yleensä tien päälle lähtiessä on joku määränpää tai reitti mielessä, mutta se voi matkalla muuttua. Yllätyksiä tulee koko aika. Tämäkin paikka…” Klaus nostaa kätensä, huokaisee ja osoittaa pysähdyspaikkaamme. Moottoripyöräilijä naputtelee paikan heti ylös navigaattoriinsa ja aikoo tuoda kaverinsakin sinne.
”Tu moto está chula”, pysähtyy paikallinen Paquito kehaisemaan Klausille ja jatkaa hiekkakentällä rälläämistä polkupyörällään.
Perusperheenisä
Klaus kertoo paikallisten lähestyvän helposti niin suomalaista itseään kuin hänen moottoripyöräänsäkin. ”Tämä prätkä on niin erilainen, että ihmiset tulevat kiinnostuneina tutkiskelemaan sitä ja juttelemaan. Myös paikalliset moottoripyöräkerhot ottavat vieraita hirveän hyvin vastaan. Niin pienissä kuin isoissakin kerhoissa on rento ilmapiiri.”
”Julkikuva motoristeista on aivan virheellinen”, mies huomauttaa. ”Suurin osa porukasta on ihan perusperheenisiä ja aikuisia ihmisiä. Kaikki ovat kavereita keskenään ja jos nyt joskus harvoin joku sattuu huonosti käyttäytymään, häntä ei enää kutsuta mukaan.”
Moottoripyöräklubeilla ja kokoontumissa ei siis toimittajankin olettamuksen mukaisesti kiskota kaksin käsin viskiä ja tuijoteta strippareita. ”Siellä on päinvastoin hyvin perheystävällinen meininki”, Klaus korjaa ja lyttää samalla käsitykseni huomiota herättävästä Harley Davidsonista valtavana naismagneettina: ”Ei naisia pyörät kiinnosta. Niin se vain on.”
Klaus merkitsee reissuillaan parhaita paikkoja muistiin. Tässä osa eteen osuneista aarteista.
Sunnuntaiajeluista suuriin festivaaleihin
Moottoripyörien ympärillä järjestetään Andalusiassa paljon eri tempauksia pienistä hyväntekeväisyystapahtumista suurempiin kokoontumisajoihin, ferioihin ja fiestoihin.
”Myös rannikon suomalaiset motoristit pitävät aktiivisesti yhteyttä erityisesti somen välityksellä”, Klaus toteaa ja muistuttaa: ”Joka sunnuntaiaamu lähtee Fuengirolan linnan lähellä sijaitsevan BP-huoltoaseman pihasta ajelemaan sekapyöräporukka. Tavataan siellä, jutellaan ja lähdetään ajamaan jonnekin. Pyörän merkillä ei ole väliä, täällä ollaan avoimia kaikin puolin”, mies huomauttaa ja lisää nopeasti perään: ”Toki custom on custom…”
Pelkästään Málagan provinssista löytyy 101 kylää ja kaupunkia retkikohteiksi.
Kesällä Klausin suunnitelmissa on matkata prätkällään usean muun Costa del Solin suomalaisen kera Portugaliin. Algarven Farossa järjestetään 18.–21. heinäkuuta suuri, kansainvälinen moottoripyörätapahtuma Faro38. Nelipäiväisen tapahtuman järjestää paikallinen moottoripyöräkerho, jonka juuret juontavat 1970-luvulle ja ystäväjoukkoon, joka alkoi järjestää alkuun omaksi ilokseen pienempiä tapahtumia moottoripyöräilijöille.
”Pyörän merkillä ei ole väliä, täällä ollaan avoimia kaikin puolin… Toki custom on custom…”
Usean espanjalaisen Harley Davidson -kerhon kattojärjestö Federación Española Harley Ridersin verkkosivustolta voi seurata tulevia HD-tapahtumia ympäri Espanjan. Valtakunnallisen yhteenliittymän jäseniä ovat HDC Mallorca, HDC Málaga, HDC Murcia, HDC Almería, HDC Guadalajara, HDC Alicante, HDC 843 Madrid, HDC Albacete, HDC Astur, HDC La Mancha, HDC Velites, HDC Cádiz, HDC Montañes ja HDC Andalucía, sekä kutsujäseniä HDC Galiza ja HDC Almassora. 16 kerhoa takaavat, että tapahtumia piisaa.
”Tää on tällaista Peukut pystyssä -hommaa, aivan mahtavaa.”
Kokkipojasta HD-rokkipojaksi
Tässähän meinaa ihan unohtua Costa del Solilla jo monelle tutuksi tulleen suomalaisen moottoripyörän tarina! Klaus kertoo, että Harley Davidson Road King vuodelta 1996 on ostettu uutena Tel Avivista rauhanturvaajavuoden päätteeksi. ”Muut ostivat autoja ja minä, ihan tavallinen kokkipoika, päätinkin ostaa Harrikan. Mietin silloin 25-vuotiaana, ettei ehkä enää koskaan tulisi enää olemaan rahaa moiseen hankintaan.”
Hintaa kaksipyöräisellä oli nykyrahaksi muutettuna vajaat 10.000 euroa ja Suomeen se kuljetettiin Israelista merikontissa.
”Enhän minä noista mitään tiennyt, mutta pian innostuin, että voisin opetella rakentelemaan pyöriä – ja niin siinä kävi.”
Mitä Klaus ajaessaan miettii? “Ei siinä hirveästi ehdi mitään ajatella, kun pitää keskittyä koko ajan seuraavaan mutkaan ja siihen, mitä sen takaa paljastuu.”
Klausin ”Rock King” on tuunattu pikkuhiljaa aivan uuteen uskoon käsintehdyillä osilla, ja pintaansa se on saanut Tero Silvosen komeita kynäruiskumaalauksia. Moottoripyörä on voittanut yhteensä kaksitoista pokaalia Suomessa ja muualla Pohjoismaissa järjestettyjen kisojen eri kategorioissa.
”Kokonaisuudesta saadut palkinnot olen pitänyt itselläni, mutta parhaasta maalauksesta tulleet pokaalit olen aina luovuttanut Terolle. Minulle on selvää, että kyseiset voitot ovat hänen ansiotaan ja kuuluvat tekijälle.”
Costa del Solilla on aurinkoisia päiviä keskimäärin 320 vuodessa.
Ei jaksa niin paljon ajaa, kuin aurinko paistaa
Klaus Riste kannustaa suomalaisia moottoripyöräilyn harrastajia järjestämään itsensä ja moottoripyöränsä joskus Costa del Solille. ”Prätkän kuljettaminen Suomesta tänne maksaa keskimäärin 700 euroa ja maksullisia säilytyspaikkoja löytyy aina. Suomessa ajokausi päättyy ensilumeen ja jos pyörän toimittaa tänne, Helsingistä pääsee halvimmillaan 40 eurolla suuntaansa tänne ajelemaan prätkällä, kun muut tekevät lumitöitä. Nämä maisemat ovat ehdottomasti sen arvoiset. Kannustan kokeilemaan edes kerran elämässä!”
”Ja jos miettii, että eihän täältä tunnekaan ketään, niin kyllä minäkin sitä mietin – ja nyt tunnen koko Fuengirolan! Kättä eteen vaan ja osallistumaan!”
Klaus on opiskellut menneen talven kalevalaista jäsenkorjausta ja kertoo asiakkainaan olevan myös useita motoristeja. ”Harrastuksen ammattivaivoja ovat selkä- ja niskajumit. Ajaessa ei oikein voi rentoutua, kypäräkin painaa paljon ja tuuli riepottelee päätä ajaessa. Silmät, aivot ja kroppa tekee koko ajan töitä ja ajoreissun jälkeen on aina rento, väsynyt olo”, Klaus haukottelee.
Klaus on löytänyt paikkansa auringon alla, eikä kadu päätöstään. Aiempaa kokemusta moottoripyöräilystä hänellä on Suomen lisäksi Yhdysvalloista, Israelista ja Euroopasta ristiin rastiin, mutta ”missään ei ole Andalusian vertaista.”
Kilometrejä Klaus arvelee ensimmäisen Espanjan talven aikana tulleen kenties vähemmän kuin Suomen kesässä keskimäärin. ”Täällä ei ole pakko lähteä ajelemaan, kun on nätti keli!” monessa mukana oleva ja opintojen lisäksi hevosratsastuksen rannikolla aloittanut suomalainen riemuitsee. ”Voi olla, että ajan nyt vähemmänkin. Koska mä voin.”
Vapauden tunteesta Klaus saa kiinni myös hevosen selässä hiekkarannalla ratsastaessaan.
Lue myös artikkelimme retkivinkeistä motoristeille: Kymmenen komeaa moottoripyöräreittiä Espanjassa
Tiesitkö:
Europe Imports kuljettaa moottoripyöräsi ja autosi kätevästi Suomesta Espanjaan. Lue lisää >>