Sielun lääkäri – Raimo Goyarrolan polku Espanjasta Suomen katoliseksi piispaksi
Jo pienestä pitäen Raimo Goyarrola halusi auttaa ihmisiä. Hänestä tuli lääkäri, sitten pappi ja lopulta Helsingin katolinen piispa. Kaikissa käänteissä sama kutsumus pysyi mukana.
Kesäkuussa 2026 Helsingin katolinen piispa Raimo Goyarrola, 57, väitteli lääketieteen tohtoriksi. Kiinnostus lääketieteeseen oli alkanut jo lapsuudessa, jolloin hän leikki lääkäriä sisarustensa kanssa.
18-vuotiaana lääketieteen opiskelijana Goyarrola joutui kuitenkin kohtaamaan sairauden aivan toisella tavalla. Hänen äitinsä sairastui vakavasti, ja hän oli ilta toisensa jälkeen tämän rinnalla, kunnes äiti menehtyi vuonna 1988.
Kokemus jätti Goyarrolaan siemenen, joka alkoi myöhemmin kasvaa kysymykseksi parantumattomasti sairaan ihmisen hoidosta. Nuorena lääkärinä Goyarrola alkoi pohtia, mitä ihminen tarvitsee silloin, kun sairautta ei enää voida parantaa.
– Minun missioni, minun tehtävä on parantaa sairaita. Se on hyvä tavoite, mutta mitä jos on parantumaton sairaus?
Lääkäristä sielun lääkäriksi
Valmistuttuaan lääkäriksi Navarran yliopistosta vuonna 1992 Goyarrola työskenteli sairaalassa ja suunnitteli suuntautuvansa psykiatriaan. Ihmisen mieli ja mielenterveys kiinnostivat häntä erityisesti.
Elämä sai kuitenkin uuden suunnan, kun Opus Dein kautta häneltä kysyttiin, lähtisikö hän Roomaan, Italiaan, opiskelemaan teologiaa. Goyarrola oli liittynyt jo nuorena Opus Dei -yhteisöön, johon hän oli tutustunut ystävänsä kautta. Yhteisön perusajatus työn tekemisestä hyvin ja muiden palvelemisesta vetosi häneen. Sama ajatus oli hänelle tuttu jo lapsuudenkodista.
Päätös Roomaan lähtemisestä ei kuitenkaan syntynyt hetkessä.
– Rukoilin. Mietin. Pyysin neuvoja ystäviltä ja perheeltä, Goyarrola kertoo.
Lopulta hän lähti. Roomassa Goyarrola vietti kaikkiaan kahdeksan vuotta, opiskeli teologiaa ja suoritti teologian tohtorin tutkinnon.
Vuonna 2002 Goyarrolan eteen tuli uusi suuri valinta: palatako lääkäriksi vai vastata pappeuden kutsuun.
Jälleen päätös vaati pohdintaa.
– Lopulta vastasin: okei, minä otan sen. Kyllä olen valmis.
Hänet vihittiin papiksi Espanjassa samana vuonna.
Päätös pappeudesta herätti lähipiirissä sekä iloa että ihmetystä. Osa kysyi, miksi hyvä lääkäri ryhtyisi papiksi.
Goyarrola itse näkee valinnassa ennen kaikkea jatkumon. Lääkärin ja papin työssä yhdistyy halu kohdata ja auttaa ihmistä.
– Pappeuden työ on ikään kuin sielun lääkäri, Goyarrola pohtii.
Suomesta koti
Muutamaa vuotta papiksi vihkimisensä jälkeen Goyarrolalle avautui mahdollisuus lähteä Suomeen. Vuonna 2005 Helsingin piispa pyysi Opus Deiltä pappia Suomeen, ja tehtävään ehdotettiin Goyarrolaa.
Suostuttelua ei tarvittu.
– Vastasin heti: kyllä, kyllä, kyllä, Goyarrola naurahtaa.
Pohjoismaat olivat vetäneet häntä puoleensa jo nuoresta lähtien. Suomesta hän tiesi erityisesti jalkapallon, hiihdon, metsät ja järvet – ja sen, että kieli olisi vaikea.
Läheiset Baskimaassa varoittelivat pimeydestä ja kylmyydestä. Kun Goyarrola saapui Suomeen kesäkuussa 2006, vastassa olivatkin aurinko, lämpö ja vihreä luonto. Hän muistaa ihmetelleensä, missä paljon puhuttu pimeys oikein oli.
Vähitellen hän löysi Suomesta yllättävän paljon tuttua.
– Minun mielestäni me baskit olemme kuin Espanjan suomalaisia. Molemmilla on vaikea kieli, baski ja suomi. Ja molemmille luonto on tärkeä.
Pyöräily kuuluu Raimo Goyarrolan arkeen. Kuva Katolinen tiedotuskeskus.
Sekä baskeille että suomalaisille on tärkeää pitää sanansa. Eikä hiljaisuutta tarvitse täyttää puheella.
Suomen pimeät talvet ovat saaneet Goyarrolan pohtimaan, miksi niin moni suomalainen hakeutuu Espanjan aurinkoon.
– Kroppa tarvitsee aurinkoa, mutta myös sielu tarvitsee valoa.
Auringon rinnalle hän nostaa hengellisen valon, jonka hän itse löytää Jeesuksesta.
– Olisi hyvä yhdistää molemmat auringot. Fyysinen aurinko ja hengellinen valo.
Vuosien myötä Suomesta tuli koti. Goyarrola sai Suomen kansalaisuuden. Myös nimi suomalaistui vähitellen. Kastenimeltään hän on Ramón, mutta suomalaiset ystävät alkoivat kutsua häntä Raimoksi. Nimi jäi käyttöön, ja nykyään hänen virallinen nimensä on Raimo Ramón Goyarrola Belda.
Hän kuvailee itseään baskisuomalaiseksi. Identiteettiään hän vertaa puuhun.
– Juuret ovat Baskimaassa, mutta runko on osittain baski, osittain suomalainen.
Piispaksi ilman harkinta-aikaa
Vuonna 2023 Goyarrolan puhelin soi. Paavin edustaja Pohjoismaissa pyysi häntä tapaamiseen Tukholmaan.
Siellä asia kerrottiin suoraan. Goyarrola oli nimitetty Helsingin piispaksi.
– Ei, ei, ei, Goyarrola muistelee ensireaktiotaan.
Hän oli ajatellut, että asiaa voisi ensin pohtia, rukoilla ja kysyä neuvoa. Pian selvisi, ettei kyse ollut enää valinnasta. Nimitys oli tehty.
Tuolloin Goyarrola työskenteli Helsingin hiippakunnan yleisvikaarina eli piispan oikeana kätenä ja tunsi työn hyvin.
– Yksi asia on olla piispan oikea käsi ja toinen asia olla piispa itse.
Goyarrola vihittiin Helsingin katolisen hiippakunnan piispaksi Johanneksenkirkossa. Hiippakunta oli ollut ilman varsinaista piispaa yli neljä vuotta, joten vihkimistä oli odotettu pitkään.
Tilaisuuteen osallistui tuhansia eri uskontokuntiin kuuluvia sekä uskonnollisesti sitoutumattomia ihmisiä. Goyarrola kuvailee sitä suureksi kansanjuhlaksi.
Johanneksenkirkko täyttyi ihmisistä, kun Raimo Goyarrola vihittiin Helsingin katoliseksi piispaksi 25. marraskuuta 2023.
Kuva Katolinen tiedotuskeskus.
Piispana hänen vastuullaan on koko Suomi. Lisäksi hän toimii Pohjoismaiden piispainkokouksen varapuheenjohtajana.
– Ja vuosi vuodelta tämä on entistä intensiivisempää, Goyarrola naurahtaa.
Tehtävät ovat laajentuneet myös Suomen ulkopuolelle. Vuonna 2025 paavi nimitti Goyarrolan johtamaan katolisten ja luterilaisten välistä vuoropuhelua katolisen kirkon puolelta. Myös tämä nimitys yllätti hänet.
Paluu lääketieteen pariin
Koronapandemia johdatti Goyarrolan takaisin lääketieteen pariin. Vuotta myöhemmin hän aloitti lääketieteen tohtoriopinnot Itä-Suomen yliopistossa.
– Oli paljon kärsimystä ja kärsiviä ihmisiä. Ajattelin, että mitä voin tehdä? Miksei tutkimus, Goyarrola kertoo.
Tutkimus vei hänet takaisin vuosikymmeniä aiemmin heränneeseen kysymykseen: miten ihmistä voidaan auttaa silloin, kun sairautta ei enää voida parantaa?
Goyarrola halusi tutkia erityisesti henkisten ja hengellisten tarpeiden huomioimista palliatiivisessa hoidossa. Siinä tavoitteena on lievittää oireita ja tukea vakavasti sairaan ihmisen elämänlaatua.
Goyarrolalle potilas on enemmän kuin sairaus tai diagnoosi. Sairaus koskettaa koko ihmistä – kehoa, mieltä ja usein myös elämän merkitykseen liittyviä kysymyksiä.
Tutkimuksen tuloksena syntyi konkreettinen työkalu, joka auttaa lääkäreitä ja hoitajia tunnistamaan potilaan henkisiä ja hengellisiä tarpeita ja keskustelemaan niistä hänen kanssaan. Goyarrola toivoo, että työkalu otettaisiin käyttöön sairaaloissa ympäri Suomea.
Väitöskirjan tekeminen piispan työn rinnalla vaati paljon työtä.
– Ihmettelen joskus jälkeenpäin, miten sain sen aikaan, Goyarrola naurahtaa.
Kesäkuussa 2026 Goyarrola väitteli lääketieteen tohtoriksi Itä-Suomen yliopistosta samalla, kun hän toimi Helsingin katolisena piispana. Teologian tohtorin tutkinnon rinnalle tuli toinen tohtorintutkinto.
Raimo Goyarrola tutki väitöskirjassaan henkisiä ja hengellisiä tarpeita palliatiivisessa hoidossa.
Kuva Katolinen tiedotuskeskus.
Kaiken keskellä on ihminen
Lääkärin, papin ja piispan tehtävät näyttävät erilaisilta, mutta Goyarrolalle niiden ytimessä on sama asia: ihminen.
Palattuaan kesälomalta Helsinkiin hän meni sairaalaan tapaamaan nuorta naista, joka oli saanut muutamaa päivää aiemmin syöpädiagnoosin.
– Minulle on tärkeää olla sairaiden kanssa.
Goyarrola on ennen kaikkea piispa, mutta lääkärin puoli on yhä vahvasti hänessä. Hän luennoi väitöskirjansa aiheesta lääkäreille ja hoitajille. Sairaan ihmisen äärellä lääkärin ja piispan maailmat kohtaavat. Siinä hetkessä Goyarrola on piispana.
– Loppujen lopuksi lääkärinä, pappina ja piispana minun edessäni on ihminen, joka ansaitsee rakkauttani ja palveluani. Kun tapaan ihmisen, yritän kysyä: mitä sinä tarvitset?
Lähteet
vaticannews.va
kotimaa.fi
Pääkuva Katolinen tiedotuskeskus
Teksti Asta Jansson
asta@espanja.com
toimitus@espanja.com
Lue lisää:
-
Huippusoutaja Joel Naukkarinen harjoittelee alppimajallaan Alicantessa ja tähtää olympiakultaan
Kouvolasta kotoisin oleva Joel Naukkarinen on soutu-urheilun kuumin suomalaisnimi. Vastikään kolme EM-mitalia voittaneen miehen tavoitteena on rannikkosoudun kultamitali vuoden 2028 olympialaisissa. S… -
Huippukoripalloilijat aktiivilomalla Torreviejassa
Toukokuun lopussa Torreviejassa saattoi törmätä huomattavan pitkiin ja urheilullisiin suomalaismiehiin. Menossa oli entisten ja nykyisten Suomen huippukoripalloilijoiden aktiiviloma. Kilpailuvietti nä… -
MM-painija Terho Kettunen palaa aina Teneriffalle puolisonsa kanssa
Kahdeksan maailmanmestaruutta kuulostaa uskomattomalta. Terho Kettuselle tärkeintä on silti puoliso, perhe ja yhteinen elämä. Heidän tarinaansa kuuluu myös paikka, johon he palaavat – Teneriffa. Kun T… -
Koti Espanjasta – Suomalaisena monikansallisessa taloyhteisössä Torreblancassa
Anita ja Jaska ovat nyt kiinteistönomistajia Fuengirolan Torreblancassa. Kaiken kaikkiaan meitä on taloyhteisössämme noin 70: ainakin espanjalaisia, ranskalaisia, sveitsiläisiä, hollantilaisia, tanska… -
Maailmalta Benalmádenaan – Lääkäri Hannu Vuoren koti on täynnä tarinoita
Lämmin ja jo hieman kesäinenkin auringonpaiste toi lämpöä maaliskuun loppupuolen iltapäivään, kun vierailimme Hannu Vuoren ja bokserikoira Bellan luona Benalmádenassa. Päällepäin miehen ja koiran koti…
