Matkustaessasi Välimeren maissa, kuten Espanjassa, olet varmaan huomannut kauniit ja leveäkasvuiset viikunapuut. Viikuna on erittäin vaatimaton ja se voi kasvaa hyvinkin köyhällä maaperällä, kallioilla tai jopa kiviseinässä. Espanja.Com kertoo lisää tästä puusta ja sen herkullisesta ja terveellisestä hedelmästä.
Vähän historiaa
Viikuna on kotoisin Vähä-Asiasta ja sillä on hyvin pitkä historia. Intiassa viikunaa pidetään pyhänä puuna ja antiikin Kreikassa se symboloi hedelmällisyyden jumalatarta Demeteriaa. Antiikin Roomassa viikunalla oli tärkeä sija.
Vanhan legendan mukaan susinaaras imetti Rooman perustajia Romulia ja Reemia viikunapuun varjossa. Erään legendan mukaan Tiber-joen kohiseva vesi ei vienyt mukanaan koria, jossa vauvat makasivat sillä siihen oli tarttunut viikunapuun oksa. Raamatun tekstien mukaan Aatami ja Eeva piilottivat alastomuutensa viikunapuun lehdillä. Koraanissakin se on yksi paratiisin kasveista. Kiinan kielessä viikunan nimi on uhua-go, mikä tarkoittaa hedelmää ilman kukkaa. Todellisuudessa kasvilla on kukka, mutta se muistuttaa lähinnä pientä reiällistä päärynää.
Raaka viikuna ovat syömäkelvoton sen sisältämän kirpeän, maitomaisen nesteen vuoksi.
Kypsän hedelmän maku vaihtelee lajikkeen mukaan miedosti makeasta imelän makeaan. Viikunan erikoispiirteenä voidaan pitää hedelmän lukemattomia pehmeitä, syötäviä siemeniä.
Viikunan hedelmä on arvostettu erityisesti vitamiini- ja mineraalipitoisuuden, kuidun, raudan ja muiden ravinteiden vuoksi – vain pähkinöissä on enemmän kaliumia kuin viikunassa. Kuivassa viikunassa on sokeria enemmän kuin taateleissa, ja rautaa enemmän kuin omenassa. Rasvaa viikunoissa on vain 1,3 %. Viikunat, erityisesti kuivatut, ovat hyvin täyteläisiä, mutta niissä on myös paljon kaloreita, minkä laihduttajien kannattaa ottaa huomioon.
Joissakin maailman kolkissa viikuna auttoi perheitä selviytymään pitkän ja köyhän talven yli juuri hedelmän ravintopitoisuuden ja täyttävyyden vuoksi. Ehkä siitä syystä näissä maissa uskottiin, että viikunapuuta ei saa kaataa polttopuuksi, sillä puun henki voi vahingoittaa puunkaatajaa. Jos puunkaato oli syystä tai toisesta aivan välttämätöntä, puulta pyydettiin anteeksi ja rukoiltiin ennen sen kaatamista.
Terveysvaikutukset
Viikunan hedelmä on terveellinen ja sopii erityisesti niille, joilla on verenpaine- tai ruoansulatusongelmia. On olemassa lukuisia ”isoäidin” reseptejä viikunoista ja sen lehdistä, joiden uskotaan ”avaavan” verisuonia ja näin auttavaan korkeasta verenpaineesta kärsiviä. Vanhastaan uskotaan myös, että ihmiset joilla on diabetes eivät saa syödä kuivattua viikunaa sen kaloripitoisuuden ja makeuden takia.
Viikunoista on valmistettu myös juomia, siirappeja ja seoksia, joiden uskottiin auttavaan nuhaan, yskään tai kovaan vatsaan.
Miten viikunat syödään
Viikuna syödään raakana, kuivattuna tai säilykkeenä. Pohjoismaissa sitä myydään lähinnä kuivattuna, vaikka tuoreen viikunan maku on taivaallinen – makea, pehmeä ja raikas. Jos vierailet etelässä, kuten Espanjassa, maista ihmeessä.
Tuore viikuna on erityisen hyvä, kun se on riittävän kypsä, eli melkein puhjennut. Ota kuitenkin huomioon, että kypsä viikuna pilaantuu todella nopeasti ja sitä ei kannata säilyttää kolmea päivää pidempää edes jääkaapissa.
Viikunoita kannattaa käsitellä varovasti. Ostaessasi viikunoita kiinnitä huomiota sen väriin (siinä ei pitäisi olla tummia läiskiä), tuoksuun (raikas) ja hennon kuoren eheyteen. Sanotaan, että mitä pienempi viikuna on, sitä parempi se on maultaan. Pienikokoisia vaaleita viikunoita myös kuivataan.
Kuivattu viikuna ”herätään henkiin” liottamalla sitä vedessä tai lämmittämällä sitä vesihöyryssä. Kuivatusta viikunasta voidaan valmistaa kompottia, tai sitä voi lisätä liharuokiin, muun muassa jauhelihan sekaan, jolloin se antaa ruoalle makeahkon maun ja imee itseensä rasvat.
Mitä viikunoista valmistetaan
Kuiva viikuna on perinteinen leivonnaisten ainesosa. Esimerkiksi Andalusiassa valmistetaan viikunaleipää (pan de higo), johon viikunan lisäksi lisätään mantelia, kanelia, neilikkaa ja anista. Alun perin resepti oli kehitetty sadon säilyttämiseksi, sillä leipä säilyy pitkään.
Mielenkiintoista on, että melkein samanlaista leipää valmistetaan toisessa maailman kolkassa, Azerbaidžanissa, jossa tämä leivän nimi on ”zänchilfäräs”. Tämä leipä valmistetaan auringossa kuivattamalla.
Helpointa mitä pystyt valmistamaan viikunoista, on hillo tai marmeladi. Kun aamun aloittaa voileivällä viikunahillon kera, se antaa voimia koko päiväksi, puhumattakaan siitä, että se myös maistuu erittäin hyvälle.
Toinen erittäin helppo espanjalainen resepti on täytetty viikuna, johon tarvitset viikunoita ja sinihomejuustoa.
Pese viikunat ja leikkaa viikunan lakit irti. Kaiverra lusikalla osa viikunan sisällä olevasta massasta varovasti pois ja täytä se sinihomejuustolla. Laita lakki takaisin viikunan päälle ja nauti. Sinihomejuuston voi korvata mascarponella johon lisätään pieni lusikallinen sokeria, vähän suolaa ja pippuria ja yhden pienen sitruunan mehu. Tarjoa viikunat karamellikastikkeen tai siirapin kera.
Viikuna tekee kaksi satoa, keväällä ja syksyllä.
Tarkista paras ajankohta Satokausikalenteri-artikkelista.
