4.11.2026

Voi hyvin Marjon kanssa Aurinkorannikolla – osa 12

Ruskaikävää ja juuretonta ulkosuomalaisuutta

Vuoden tokavika kuukausi on taas täällä! Aikaisin hämärtyvät illat, kynttilät ja kausivalot. Rauhalliset koti-illat villasukat jalassa.

Pakko sanoa, että näin neljän täyden Espanjan-vuoden jälkeen olen alkanut kaivata pientä palaa syksyistä Suomea. En sitä märkää harmautta, vaan niitä silmiä hiveleviä ja meitä rauhoittavia ruskan värejä ja rauhallista harmoniaa – fiilistä, kun pikkuhiljaa käperrytään kodin lämpöön, kunnes kevätaurinko taas pilkahtelee mieltä lämmittämään.

Niin se kai aina menee: kun jotain ei sillä hetkellä voi saada, siitä alkaa mielessä muodostua romantisoitu kuva, jonka vuoksi olisi valmis tekemään (lähes) mitä vain. Jopa niistä asioista, jotka joskus olivat vahvoja syitä muuttaa pois.

Tämä ikävä sai minut pohtimaan ulkosuomalaisuutta laajemmin. Lukijoiden joukossa on varmasti ihmisiä monenlaisissa tilanteissa: jo ulkomailla asuvia, muuttoa suunnittelevia ja ulkosuomalaisuudesta haaveilevia. Uskonkin, että Aurinkorannikko muodostaa aivan erityislaatuisen ”ulkosuomalaisuuden kuplan”, jollaista ei monessa paikassa maailmalla pääse kokemaan.

Kaksi kotimaata, molemmissa melkein kotona

Mitä pidempään olen ulkosuomalaisena elänyt, sitä vahvemmin olen kokenut itseni juurettomaksi. Suomessa asutusta ajasta on kulunut jo niin monta vuotta, että kesän lyhyet vierailut tuntuvat lähinnä Liisa ihmemaassa -ihmettelyltä, ja ruokakaupassa pää on joka kerta pyörällä kaikesta uudesta. Parin viikon lomalla Suomen arkeen on mahdotonta integroitua.

Toisaalta Espanjakaan ei tunnu samalla tavalla kotimaalta kuin Suomi aikoinaan, koska täydellinen integroituminen (tai edes lähes täydellinen) vaatisi hyvän kielitaidon sekä paikallisia ystäviä tai kumppanin. Ystäväpiiriä ei ajanpuutteen vuoksi ole resursseja kasvattaa, ja miestä en missään nimessä lähde vaihtamaan, koska miksi parasta lähtis vaihtamaan?

Samaan aikaan oma arki on Espanjassa muodostunut niin tutuksi ja turvalliseksi, että kaiken siirtäminen takaisin Suomeen tuntuisi vuoren huipulle kiipeämiseltä.

Hyvällä tavalla juureton

Juurettomuus mielletään usein negatiivisena asiana, mutta itse koen sen positiivisella tavalla osaksi itseäni. Olen koko elämäni kokenut olevani jollain tavalla juureton: mikään paikka tai koti ei ole ollut sellainen, jota en voisi jättää mistään hinnasta. Lähes kaikista paikoista, joihin olemme muuttaneet, on tullut koti, kun siellä on kaikki rakkaat ihmiset sekä tutut rutiinit ja arki on alkanut pyöriä omalla painollaan.

Suomikuplan pattitilanne

Aurinkorannikolle on jopa liian helppo ulkosuomalaistua ilman integroitumista. Täällä on laajat suomalaiset piirit, ja lähes jokainen aktiivinen löytää varmasti itselleen sopivat ympyrät ja ystäväporukat.

Oma tilanteeni on ehkä pienoinen pattitilanne: Espanjaan luodut rutiinit rullaavat, haastaviin virastoasioihin on saatavilla asianhoitoapua (maksua vastaan tietysti), yrityksen kirjanpidon hoitaa suomalainen kirjanpitäjä, ystäväpiiri on täysin suomalainen ja töitä saa tehdä omalla äidinkielellä.

Vaikka kuinka haluaisi ottaa askelia kohti syvempää integroitumista, huomaan jumittuneeni omiin tuttuihin ja turvallisiin kehiin. Toisaalta koen myös, että olen osa yhteiskuntaa toimimalla yrittäjänä Espanjassa ja tuomalla verotuloja nykyiseen kotimaahani. Olen vain integroitunut hieman ulkokehälle. Asioiden selvittely on aina oma jumppansa, mutta aina ne selviävät, lause ja asia kerrallaan.

Jos kuitenkin saisin kelata takaisin ensimmäiseen vuoteen, priorisoisin kielen opiskelun ykkössijalle. Ehdottomasti.

Ymmärtämättömyydessä on toki oma pieni positiivinen puolensa: kun ei aina ymmärrä kaikkea ympärillä puhuttua, aivojen ei tarvitse prosessoida jatkuvasti kuulemaansa, ja kaupassa voi kulkea rauhassa omissa ajatuksissa. Huomasin eron Suomessa ollessani: siellä imen kaiken ympäriltä tulevan puheen itseeni, ja ajatukset tuntuvat täyttyvän kaikella ylimääräisellä ympäriltä tulevalla hälyllä.

Kolme tippiä juuri muuttaneille ja muuttoa suunnitteleville

Ota kieli haltuun heti. Hanki mieluiten opettaja, joka ei puhu suomea, jolloin sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin opetella puhumaan.
Mieti omia arvojasi ja sitä, minkälaisia tunteita muutto sinussa herättää. Oletko luonteeltasi ”juureton”? Silloin uskon ulkomaille muuton olevan luonnostaan osa sinua.
Hanki edes yksi harrastus, jossa opetuskieli on espanja. Esimerkiksi keramiikkakurssit ovat tähän täydellisiä: tunnelma on usein rauhallinen ja kielen oppimiselle seesteinen, ja olet valmiiksi luovuuteen virittyneessä tilassa, jolloin aivot vastaanottavat uuden kielen helpommin.

Minkälaisia ajatuksia tämä herätti? Tunnistatko itsesi juurettomaksi vai koetko vahvaa yhteyttä jompaankumpaan maahan?

Näitä asioita on hyvä prosessoida jo ennen muuttoa, ja suosittelen ehdottomasti ottamaan ne puheeksi myös ystävien ja perheen kanssa, sillä uskon monen pohtivan samoja asioita. Ulkosuomalaisten ystävien kanssa vaihdetut ajatukset antavat monesti uusia näkökulmia ja jopa vastauksia kysymyksiin, jotka voivat painaa mieltä.

Ja koska näinä pimenevinä iltoina kaipaa myös kehoa ravitsevaa hyvää ruokaa, siirrytään siis marraskuun makuihin.

Marraskuun satokausi

Marraskuussa Aurinkorannikolla ollaan jo selvästi syksyn ja talven välimaastossa. Hedelmätiskeillä alkaa näkyä sitrusten sesonki, ja vihannespuolella siirrytään kesän kevyistä kasviksista lämpimämpiin ja tuhdimpiin makuihin.

Nyt kannattaa napata mukaan ainakin näitä:

Hedelmät: mandariini ja klementiini, appelsiini (alkukausi), sitruuna, granaattiomena, persimon/kaki, chirimoya, avokado, päärynä, omena, kiivi ja mango (loppukausi – sesonki päättyy käytännössä marraskuun puolivälissä)

Vihannekset: latva-artisokka, kurpitsa, bataatti, kukkakaali, parsakaali, kaali ja punakaali, purjo, porkkana, punajuuri, retiisi, pinaatti, mangoldi ja fenkoli

Pähkinät: kastanja (marraskuun klassikko, paahdettuna tai keittoihin), mantelit ja saksanpähkinät

Marraskuun ruokavinkki: vihersmoothie

Kun ilta pimenee aikaisemmin ja arki vie mennessään, kaipaan aamuihin jotain nopeaa, joka antaa energiaa ja vitamiineja. Vihersmoothie on siihen täydellinen, ja se on myös helppo tapa hyödyntää useampaa satokauden tuotetta kerralla: pinaattia, appelsiinia ja avokadoa. Itse tykkään nauttia vihersmoothien jopa lounaalla ruokajuomana.

Marraskuun vihersmoothie (1–2 annosta)

-2 kourallista tuoretta pinaattia
-1–2 kourallista lehtikaalia (jos onni suosii ja löydät kaupasta tai torilta)
-1 kypsä avokado
-noin 3–4 dl puristettua appelsiinimehua, jossa mukana 1–2 sitruunaa (mikäli rakastat pientä kirpeyttä)
-1 banaani (pakastettuna)
-jääpaloja
-halutessasi pieni pala inkivääriä

Laita kaikki tehosekoittimeen ja sekoita sileäksi. Avokado tekee smoothiesta kermaisen, appelsiini tuo raikkautta ja pinaatti kauniin vihreän värin. Jos haluat makeampaa, lisää banaanin tilalle tai lisäksi pala mangoa (nyt on viimeiset viikot, kun paikallinen mango on parhaimmillaan).

MISSÄ lehtikaali?

Käsi ylös, jos rakastat myös lehtikaalia! Suomessa heviosastoilta löytyy lähes poikkeuksetta espanjalaista lehtikaalia, mutta moni ulkosuomalainen on kuitenkin varmaan huomannut saman: lehtikaalia ei meinaa löytää mistään täällä espanjassa. Itse olen törmännyt siihen lähinnä Carrefourissa, pilkottuna pussissa tai satunnainen kimppu tiistain torilta, jos hyvä tuuri käy.

Arvelen syyn olevan siinä, ettei ”lehtikaalibuumi” ole yltänyt Espanjaan samalla tavalla kuin Pohjoismaihin, vaan paikalliset käyttävät mieluummin tuttuja pinaattia, mangoldia ja perinteistä kaalia. Ehkä me ulkosuomalaiset voisimme käynnistää täällä lehtikaalibuumin, jotta saadaan nuo superfoodit myös paikallisten kauppojen hyllyille laajemmin.

Vinkki: kysy tiskiltä nimellä col rizada tai kale. Moni kauppias tilaa sitä pyydettäessä, ja torilta tai luomukaupasta voi joskus löytää tuoreen kimpun. Lehtikaali kuuluu muuten myös viileän kauden satoon, joten se sopii smoothieen pinaatin kaveriksi – tuhdimpana kuitenkin vähän pienempi määrä riittää.

Ja MIKSI lehtikaali?

Lehtikaali on yksi ravintoainetiheimmistä vihanneksista, eli pienessä määrässä on paljon hyvää. Siitä saa muun muassa:

C-vitamiinia, joka tukee vastustuskyvyn eli immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.
K-vitamiinia erityisen runsaasti. Sitä tarvitaan veren normaaliin hyytymiseen ja luiden normaalin rakenteen ylläpitoon.
Beetakaroteenia (A-vitamiinin esiastetta) sekä luteiinia ja zeaksantiinia, jotka ovat antioksidantteja ja silmille hyödyllisiä ravintoaineita.
Folaattia, kuitua ja kivennäisaineita.

Vinkki:
raakana lehtikaali on aika tuhdin makuista ja purtavaa. Hiero pilkottuja lehtiä hetki käsin öljyn ja sitruunamehun kanssa, niin lehdet pehmenevät ja salaatista tulee paljon maukkaampaa.

Huomio:
K-vitamiini voi vaikuttaa verenohennuslääkkeiden (esim. varfariinin) toimintaan. Jos käytät sellaista lääkitystä, keskustele lääkärisi kanssa ennen kuin lisäät lehtikaalia ruokavalioon.

Kuinka paljon kasviksia pitäisi syödä päivässä?

Suomalaisten ravitsemussuositusten (Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2024) mukaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä kannattaisi syödä vähintään 500–800 grammaa päivässä, eli noin 5–9 kourallista. Perunaa ei lasketa mukaan, ja noin puolet määrästä olisi hyvä olla kasviksia ja puolet marjoja ja hedelmiä.

Marjat ja hedelmät kannattaa nauttia mieluummin sellaisenaan kuin mehuina. Marraskuun vihersmoothie on myös hyvä apu päivän tavoitteeseen, vaikka se ei yksin riitä kattamaan suositusta.

Marraskuun luontoretki: El Torcal de Antequera

Kun helteet on jääneet taakse, marraskuu on täydellistä aikaa ulkoilulle. Jos kaipaat rantapaseon vastapainoksi jotain aivan erilaista, suuntaa sisämaahan, noin 50 kilometrin päähän Málagasta, El Torcal de Antequeran luonnonpuistoon. Kalkkikivestä aikojen saatossa muotoutuneet kivimuodostelmat näyttävät kuin toiselta planeetalta, ja kokemus on todella erilainen kuin meren rannalla.

Me kävelimme keltaisen reitin eli Ruta Amarillan. Se on noin kolmen kilometrin mittainen ympyräreitti, joka lähtee Torcal Alton vierailukeskuksen parkkipaikalta ja kulkee kivipolkujen, kuoppamaisten doliinien ja näköalapaikkojen kautta. Varaa reitin kulkemiseen noin kaksi tuntia, jotta ehdit pysähtyä rauhassa ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Jos kaipaat lyhyempää versiota tai lähdet liikkeelle lasten kanssa, vihreä reitti (Ruta Verde) on noin 1,5 kilometrin mittainen ja kestää vajaan tunnin. Se kulkee suurelta osin keltaisen reitin kanssa samaa polkua.

Käytännön vinkit

Vierailukeskus on talvella auki 10–17 (marras–maaliskuu), joten suunnittele päivä sen mukaisesti. Aukioloajat kannattaa tarkistaa vielä torcaldeantequera.com-sivuilta ennen lähtöä.

Lähde liikkeelle ajoissa, etenkin viikonloppuisin. Ylempi parkkipaikka täyttyy nopeasti, ja sen täytyttyä joudut jättämään auton alemmalle parkkipaikalle.

Pukeudu kerroksittain. Tie nousee noin 1200 metrin korkeuteen, joten ylhäällä on rannikkoa viileämpää ja usein tuulista. Tuulenpitävä takki ja tukevat kengät kannattaa ottaa mukaan.

Ota mukaan vettä ja eväät. Vierailukeskuksessa on kahvila-ravintola, mutta reitin varrella ei ole palveluita.

Pysy merkityillä poluilla!

Haluan nostaa esiin yhden erityisen tärkeän asian:
Alue on hyvin sokkeloinen, ja kallioiden välissä näkyy helposti myös merkitsemättömiä polkuja ja kulkuväyliä, jotka houkuttelevat oikaisemaan tai etsimään parempaa kuvakulmaa. Älä mene niille. Kalkkikiviselle alueelle muodostuu rakoja, kuiluja ja jyrkänteitä, ja merkityn reitin ulkopuolella on helppo eksyä tai pahimmillaan pudota. Reitit on merkitty puisilla tolpilla ja väriläikillä kallioihin, ja niitä seuraamalla pääsee turvallisesti takaisin lähtöpaikalle.

Lähdimme kerran miehen kanssa seuraamaan Wikilocista löytyvää hieman pidempää reittiä. Reitin alku tuntui oikein mukavalta ja helppokulkuiselta. Joidenkin kilometrien jälkeen reitti lähti kuitenkin kulkemaan koko ajan kapenevaa polkua pitkin ja lopulta edessä olisi ollut maksimissaan metrin levyinen kieleke, jonka läpi olisi pitänyt kulkea, kun samaan aikaan oikean käden puolella oli kuolettava satojen metrien pudotus.

Tässä kohtaa polvia alkoi tutisuttamaan sen verran, että oli pakko kääntyä takaisin. Joten, mikäli käytät esimerkiksi Wikiloc-sovellusta reittien valintaan, suosittelen katsomaan reitin kuvauksen ja haastavuusasteen tarkkaan. Muista, että takaisin kääntyminen ei ole heikkoutta, vaan rohkeutta on tunnistaa omat rajansa ja myöntää, kun pelko käy liian suureksi.

Nauti upeista maisemista, ikuista parhaat hetket turvallisilta ja sallituilta kuvauspaikoilta ja huolehdi, että palaat retkeltä turvallisesti. El Torcal on yksi Andalusian vaikuttavimmista luontokohteista, jonka ainutlaatuiset maisemat kannattaa kokea ainakin kerran elämässä!

Asiakastarina 2/3 – Kimi

Lokakuussa kuulimme Marikan tarinan ryhmätreenien parissa. Sarjan toisessa osassa ääneen pääsee Kimi, joka valitsi toisenlaisen reitin: oman PT:n. Kimin tarina kertoo, miten yksi suositus ja rohkeus kokeilla voivat johtaa treeneihin, joissa kehitys mitataan lopulta burpee-määrissä.

Miten päädyit mukaan Marjon treeneihin – mikä sai sinut lähtemään ensimmäisen kerran mukaan?
– Lähdin mukaan, kun tyttäreni poikaystävä kehui Marjoa. Googlasin hänet ja ajattelin kokeilla. Halusin oman PT:n, koska treenaan parhaiten niin.

Oliko kynnys korkea? Mikä sai sinut jatkamaan vielä seuraavallekin tunnille?
– Kynnys ei ollut korkea ja treenit tuntuivat hyvältä, joten jatkoin mielelläni.

Onko jokin muuttunut sinussa – fyysisesti tai henkisesti sen jälkeen, kun aloitit treenaamisen?
– En osaa sanoa olenko muuttunut, muuta kuin nyt osaan tehdä jo 40 burpeeta.

Millainen valmentaja Marjo on?
– Tykkään treenata Marjon kanssa koska häntä antaa oman fokuksen 100 % sinulle. Hän on koko ajan läsnä, kannustaa tsemppaamaan hieman lisää ja korjaa jos on tarve. Mun mielestä Marjo todella välittää asiakkaistaan ja sen takia on todella kiva ja kannustavaa tulla aina uudestaan. Lisäksi treenit vaihtelevat kivasti ja Marjo on aina hyvällä tuulella. Mulla on ollut monia PT:tä ja Marjo menee ihan toppiin. Huipputyyppi.

Millä tunneilla käyt/jos käyt useammilla, mikä on lempituntisi?
– 2 x priva PT-tuntia viikossa poikani kanssa ja sunnuntaina RunMix. Kaikki yhtä hyviä.

Mitä sanoisit jollekulle, joka miettii mukaan tuloa mutta epäröi vielä?
– Sanon kaikille, että mukaan vaan, koska treenien jälkeen voit aina superhyvin.

Onko jokin hauska tai yllättävä muisto treeneistä, jonka haluaisit jakaa?
– Ne burpeet. Alussa vedin yhden ja nyt ainakin 40.

Kiitos Kimi, kun jaoit tarinasi, ja kiitos niin kauniista sanoista! Minua ilahduttaa tässä tarinassa eniten sen arkinen alku: yksi suositus ja päätös kokeilla. Joskus kehitystä ei tarvitse mitata senteissä tai kiloissa, vaan riittää, että yhden burpeen sijaan jaksaa jo neljäkymmentä, tai itse asiassa jo kuusikymmentä, eli kehitystä on ehtinyt tapahtua jo tekstin kirjoittamisen ja julkaisun välillä.

Ja kyllä, burpeet kuuluvat ohjelmaan lähes joka treenissä, vaikka vastalauseita usein kuuluukin, kuten Marikankin tarinassa kuultiin. Mutta tiedän jopa tapauksia, joissa vihasuhde on joskus muuttunut rakkaussuhteeksi burpeita kohtaan.

Joulukuussa on vuorossa sarjan kolmas ja toistaiseksi viimeinen asiakastarina. Pysy kuulolla!

-Marjo

Marjo Hirvensalo

Hyvinvointibloggaaja

marjo@espanja.com

Olen Marjo, 40-vuotias personal trainer, liikuntaneuvoja ja ammattijärjestäjä. Olen myös kolmen aikuisuuden kynnyksellä olevan nuoren äiti sekä mieheni vaimo jo 20 vuoden ajan.

Asumme Espanjan Aurinkorannikolla Fuengirolassa, Los Pacosin alueella. Mukana menossa tassuttelee myös portugalinvesikoira Rico eli Riksu.

Sydämeni sykkii hyvinvoinnille, arjen sujuvuudelle ja elämälle, jossa rutiinit tukevat jaksamista ja antavat tilaa nauttia tärkeistä hetkistä.

Kerran kuukaudessa ilmestyvästä blogistani löydät vinkkejä ja inspiraatiota kodin ja kalenterin järjestämiseen, liikuntaan ja hyvinvointiin, sekä ripauksen arkea Espanjan auringon alta.

Toivon, että saat intoa ja vinkkejä matalan kynnyksen arkea mukavoittavaan ja hyvinvointia lisäävään tekemiseen.

Poimi siis parhaat ideat omaan arkeesi ja lähde kanssani kohti energisempää ja selkeämpää elämää!